lauantai 12. tammikuuta 2013

osa 3




Aamu koitti ja Katariina lähti viemään löytölastaan poliisiasemalle.
-Keneltäköhän pitäisi kysyä vanhemmistasi? hän sanoi lapselle.


-Hei! Tiedätkö kenen lapsi hän on? Katariina kysyi ohikulkevalta sotilaalta. -Löysin hänet eilen pihaltani,
Sotilas vilkaisi lasta. -Ei se ainakaan meidän kylältä ole, hän sanoi. -Liittyisikö tämä jotenkin siihen lapsienhylkäämistapaukseen josta on nyt paljon uutisoitu?

-Kai sinut on sitten jätetty heitteille, Katariina sanoi. Hän lähti kulkemaan kohti kaupungintaloa. (jossa toimivat myös sotilastukikohta ja poliisiasema) viedäkseen lapsen adoptoitavaksi.

-Nyt meidän tiemme sitten eroavat, Katariina sanoi -Minä palaan kotiin kun olen jättänyt sinut tädille tai sedälle joka etsii sinulle uuden äidin ja isän.
Katariinaa itketti. Lapsi änisi pelokkaasti ja tarrasi hänen paitaansa.


-Ai etkö sinäkään halua että jätän sinut? Katariina hymyili.-Mutta kuule, Ei minulla ole varaa elättää sinua. Ja entä jos minä palaudun takaisin omaan maailmaani? Kuka sitten hoitaa sinua?


Vauva tarrautui yhä lujemmin häneen. Katariina mietti vaihtoehtoja. Lopulta hän teki oikeastaan melko helpon päätöksen. -Tästä lähtien olet minun oma tyttäreni Heidi Mesijärvi, hän sanoi.


He menivät yhdessä kirjastoon, jossa Katariinan oli aikomus lukea simlhsiä. -Leiki siinä kiltisti, hän sanoi Heidille. -Äiti menee lukemaan kirjoja.


Ja kyllä Heidi leikkikin. Hänellä oli mollamaija jonka kanssa aika kului kuin siivillä.


Katariina haki hyllystä kieliopin...


...ja alkoi jälleen opiskella. -Nyt pitää sitten selvitä itse, hän sanoi kääntäessään viimeisen sivun. Sarjassa ei ollut enempää kuin neljä osaa.


Kotimatkalla Katariina kävi koululla kysymässä töitä. Rehtori oli onneksi vielä paikalla ja Katariina sai töitä välituntivalvojana.


Rahapulan vuoksi Heidi joutui nukkumaan lattialla kun pinnasänkykin oli jo jouduttu palauttamaan.


Katariina nukkui rauhassa koko yön nähden unta koulusta ja villeistä oppilaista.


Aamulla ensi töikseen hän ajatteli palkata lastenhoitajan Heidille.


-En työskentele alle 75 simoleonin päiväpalkalla, ainut palkattavissa oleva lastenhoitaja ilmoitti.
-Minulla ei kyllä ole kuin viisikymppiä, mutta maksan loput kun tulen töistä, Katariina ehdotti.
-Ei käy. Haluan maksun aina etukäteen, hänelle vastattiin, ja puhelin suljettiin.


Katariina vaihtoi vaatteet ja otti puhelimensa esille. -Tämä jää sitten ainoaksi kerraksi, hän ajatteli selittäessään samalla koulusihteerille sairastuneensa ärhäkkään heinänuhaan ja että hänen pitäisi pysyä kotona.


Hän kutsui Luukaksen piristämään päiväänsä.


Neutraalia juttelua...


-Olet muuten tosi hieno mies, Katariina kehui Luukasta, -Sinulla on mukavia ja hauskoja ajatuksia, ja olet vielä komeakin.



-Ei anneta soivan puhelimen häiritä Luukas,


Katsellaan silmiin...


Lopulta Katariinan oli pakko vastata pontevasti soivaan puhelimeensa. -Lopultakin! koulun rehtori sanoi. -Aapiskan koululla ei suvaita lusmuilua! Pidä huoli että tämä on viimeinen kerta kun lintsaat, tai saat potkut!


-Kuulen Luukas, minun pitäisi kertoa sinulle yksi juttu...  Katariina aloitti, mutta Luukas ei ehtinyt kuunnella. -Minun pitää nyt mennä töihin, hän sanoi ja lähti.


-Ai onko sinullakin nälkä? Äiti onkin menossa laittamaan meille ruokaa,


Katariina kurkisti uuniin jossa kuuma carbona paistui.
-Huh, sehän jo liekehtii! hän säikähti. -Äkkiä ruoka pois uunista ennen kuin...


Liian myöhäistä. Hella ehti jo syttyä tuleen.


Katariina joutui paniikkiin. -Apua! Soittakaa palokuta! hän huusi.


Heidi oli onneksi vielä turvassa ja hän leikki mollansa pikku-Annan kanssa onnellisen tietämättömänä tulipalosta.


Lopulta Katariina rauhoittui hiemen ja tajusi soittaa itse hätänumeroon. -Hurttalankaarella palaa! hän ilmoitti hätäkeskukseen.


Tämän jälkeen hän ryntäsi ulos.


Tuli tarttui työtasoon.


Ja vain levisi...


Katariina odotti tiellä, mutta palokuntaa ei nkynyt eikä kuulunut.


-Millainen hätäkeskus tämä oikein on?! Katariina huusi puhelimeen. -Kotini palaa ja soitin palokunnan jo yli puoli tuntia sitten, mutta sitä ei vieläkään näy!
-Anteeksi. Se eksyi matkalla, hätäkeskus vastasi. -Mutta nyt se olisi tulossa,


Eikä kulunut viittäkään minuuttia kun palomies saapui.


Vaikka ammattitaitoa taitaa hieman puuttua. Tuohon ovensuuhun jäi vain seisomaan vaikka talo palaa.


Onneksi hän ymmärsi kuitenkin työnsä ja ja juoksi keskelle tulta.


Tämän jälkeen tämä palomies ja ja hänen kollegansa kävivät yhdessä tulen kimppuun.


Uutterasta sammuttamisesta huolimatta tässä on kaikki mitä mökistä jäi jäljelle.


Katariina myi pyöränsä ja hänellä oli onneksi palovakuutus, joka korvasi tavarat muutamalla simoleonilla. Vakuutus- ja pyörärahoilla Katariina kalusti heille tälläisen "kodin"



Illalliseksi hän otti muroja. (Ei uskaltanut sytyttää hellaa tulipalon pelossa)


-Tule Heidi mennään nukkumaan, Katariina sanoi katsellen uutta tytärtään hellästi.


-Kyllä me selvitään, hän sanoi. -Ja nyt on vielä kesä ja lämmintä,
-Eä, sanoi Heidi.


Jaa, voi kai sen noinkin tehdä mutta onko Katariina varma ettei Heidi putoa?


Heidi siis halusi välttämättä että hänet vietäisin nukkumaan uusissa vaunuissa. (Ja suostui näköjään istumaan.
 Hyvä.) :D


-Hyvää yötä ja kauniita unia, Katariina toivotti ja antoi Heidille hyvänyönsuukon.


Ja niin he alkoivat nukkua.

Heidi ei kuitenkaan nukkunut. Hän leikki sängyssään ja pääsi todistamaan yliluonnnolllista ilmiötä:


 Keskellä yötä nurmelle ilmestyi outo valo.


 Se laajeni...

...ja laajeni.


Ja lopulta siitä nousi zombi.


Se ei onneksi tehnyt mitään seisoi vain.(Onkohan tuo se sim joka oli kirjaston aulassa ykkösosassa?)


Heidiä ei nukkuttanut mutta nälätti. Kun ei osaa puhua pitää palvelua saada huutamalla. :D (Tuo joka nukkuu taustalla on kulkukissa)


Katariina heräsi itkuun.
-Kauhea meteli! zombi valitti.


-Tulepa niin pääset syömään, Katariina lupasi ja nosti Heidin sängystä.


Hän antoi Heidille tuttipullon ja sanoi:
 -Herätä minut kun haluat nukkumaan.


-Vastuutonta jättää lapsi ilman valvontaa, zombi tuskaili.


-Jos olen sim minulla pitäisi olla elämänhaave, Katariina ajatteli. -Ja taidankin tietää mikä se on. Vaikka öisin herääminen on raskasta, tiedän olevani tärkeä ja siksi haaveilen suurperheestä.


-Hyvää yötä kulta. Nukuhan hyvin, hän sanoi laittaessaan Heidin kehtoon.


loppuyö sujui keskeytyksittä.


Zombi lähti aamuyöstä kotiinsa(?)


Mesijärven perhe nukkui aamilla myöhään. Olihan laiskottelupäivä.


Katariina heräsi tyytyväisenä, koska tänään hän saisi palkkaa vaikka ei olisi töissä.-Sillä rahalla voisi palkata  Heidille lastenhoitajan huomiseksi, hän suunnitteli.


Aamiais-lounaaksi oli purkkikeittoa.


Postissa tuli laskuja, jotka sai onneksi maksettua aamulla tulleella laiskottelupäiväpalkalla.


Pihalle saapui taas joku yliluonnollinen.


Mutta en tiedä millainen yliluonnollinen. Ainakin oli kovin nälkäinen...


...pidätysongelmia...


ja näin kävi.


Lopuksi pyörtyi. Aika pahoinpidelty. :/


Heidi vain leikki kaikessa rauhassa.


Simlandian sanomissa oli juttu lasten hylkäämisestä. "Yleensä hylätty lapsi on alle kolmevuotias ja hylätty todennäköisesti huonin raha- perhe-tai elämäntilanteen takia. Lapsen hylännyt vanhempi toivoo että lapsi saisi hyvät olot. 
-Onneksi Heidi pääsi luokseni, katariina ajatteli. -Voin turvata hänen tulevaisuutensa.


Tuon pitäisi olla siis kissa. Minulla on vähän turhan huono kone Sims kolmoselle.

Illalla alkoi Heidin puheopetus:
-Sano kirja, Katariina kannusti.


-Meillä ei ole paljon rahaa, Katariina sanoi.
-Maha, totesi Heidi.

-Hei Esme, en voi nyt puhua, Katariina sanoi puhelimeen ja jatkoi puheopetusta:


-Sano ruusu, Katariina opetti.
Heidi ei sanonut mitään.

-Seurustelee, Katriina opetti.


-Kihloissa.
-Solmus!

-Ero,
-Elo,

-Sydän särkyy,
-Sylän,
(Outoa puheopetusta O_o)


 -Voi Heidi! Sinähän osaat puhua! Katariina riemuitsi.



Hän heräsi aamulla ja katsoi Heidiä,
-Kyllä minun nyt pitää saada se lastenvahti, hän päätti.



-Minun pitäisi saada lastenhoitaja tänne Hurttalankaarelle kello seitsemään mennessä, Katariina selitti puhelimeen vastaneelle teinille.
-Selvä! Tulen sinne heti.lastenhoitaja vastasi. -Ja palkka on 75 simoleonia,



Tämmöinen lastenhoitaja sieltä tuli. Aivan pätevän näköinen...



Poika syventyi heti kirjaansa.



Katariina lähti töihin.


Töistä tienatulla palkalla hän osti oikean sängyn.


Hän kokeili sitä heti iltapäivästä ottamalla päiväunet.


Nokosten jälkeen hän mietti hieman.
-Sen minä teen, hän lopulta päätti.


-Kuule Luukas, hän aloitti -Minä pi-pi-pid, hän aloitti ja löi sitten luurin korvaan. Rohkeus petti.


Katariina istuipöydän ääreen. -Kirjoitan hänelle, hän sanoi.


-Mitenköhän aloitan Katariina pohti. -Annan sydämen johdattaa, hän ajatteli.


Luukas,

Lähestyn sinua näin kirjeitse sillä olen ujo sanomaan sen ääneen. Olet minulle hyvin tärkeä ja pidän sinusta paljon. Toisinsanoen, MINÄ RAKASTAN SINUA! RAKASTAN ENITEN KOKO MAAILMASSA.

Katariina

6 kommenttia:

  1. Wau! Hywä osa! Heidistä ei sitten voi tulla perijää? Mutta voi kauhia tuo tulipalo!!! Mulla ei oo ikinä käynyt et koko mökki palaa! Mut oli kyllä se palomies aika urpo...

    VastaaPoista
  2. Hyvä osa. Nuo kaikki maasta nousevat "yliluonnolliset tyypit" niinku sanoit niin on kaikki zombeja.

    Heippa pittää lähtä varmaan kouluun... XD

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että Katariina tarjosi lapselle kodin :3 Jännityksellä eteenpäin, että millainen Heidistä kasvaa ja miten kirjekyyhkyt...

    VastaaPoista
  4. Hyvä osa oli taas!
    Jotenkin tässä osassa oli huvittaviakin piirteitä: esimerkiksi kun sulla oli se huono kone ja noi lemmikit sai mut repeämään naurusta (ei millään pahalla). :D
    Heidi Mesijärvi, se on tuon tyttötaaperon nimi! <3
    Katariina kirjoitti sitten rakkauskirjeen Luukakselle. Ah, mitä muistoja tulee mieleeni kun luen näitä vanhoja LC Mesijärven osia! <3
    Kiva kun Mesijärville on ilmestynyt vihdoinkin kaipaamiani kunnon osia! Siis uusia tietysti! xD
    -Sims3Pelaaja

    VastaaPoista